Moottorityyppejä sähköpyörissä on yleensä kaksi päätyypppiä, ensimmäinen on napamoottori, joka nimensä mukaisesti sijaitsee pyörän navassa, joko edessä tai takana.
Toinen yleinen moottorityyppi on keski(ö)moottori, joka taas nimensä mukaisesti sijaitsee keskellä pyörää, yleensä poljinkeskiön yhteydessä, josta se pyörittää normaalisti ensin polkimien yhteydessä olevia isompia rattaita (eturattaita) ja siitä ketjujen välityksellä takarattaita, eli tällä tavoin toteutettuna moottori käyttää samaa vaihteistoa, kuin polkijakin, jolloin keskimoottorista saadaan enemmän irti, verrattuna kiinteävälityksisiin napamoottoreihin, tosin ketjujen ja rattaiden aiheuttamien häviöiden kustannuksella.
Molempia moottorityyppejä vertailtaessa esiin tulee monesti niiden haitat ja hyödyt. Loppujen lopuksi kyse on pitkälti makuasioista, mutta käydään oleelliset erot silti läpi.
Ensiasennusmoottoreina käytettyjä napamoottorimerkkejä on esim. Bafang/8FUN, Crystalyte.
Jälkiasennusmoottoreissa napamoottoreiden kohdalla tarjonta onkin sitten paljon kattavampaa, esim. MXUS, QS-Motor, Bafang/8FUN, Golden Motor..
Vastaavasti ensiasennusmoottoreina keskimoottoreissa on yleensä Shimano, Yamaha, Brose, Bosch, Bofeili.
Ja jälkiasennusmoottoreina keskimoottoreissa suosittuja ovat esim. Bafang/8FUN ja Cyclone, näistä Bafangin ollessa hallitsevassa markkina-asemassa sen asennuksen helppouden ja hiljaisuuden takia.
Keskimoottoria käytettäessä suosittelemme merkistä riippumatta aina käyttämään vaihteiston rusahtelun estävää kytkintä (Gear sensor), jolla estetään moottorin veto vaihdettaessa vaihdetta, tällä pidennetään voimansiirron ikää merkittävästi. Jostain syystä kyseinen suhteellisen halpa varuste puuttuu jopa joistakin kalliista tehdaspyöristä.
Ensin pitää muistaa jakaa moottorit HALL-antureiden kanssa toimiviin (Sensored) ja ilman niitä toimiviin (Sensorless), jotta osataan hankkia oikeanlainen kontrolleri moottorille.
Moottorissa, jossa ei HALL-antureita ole, käytetään siis sensorless-tyyppistä kontrolleria ja HALL-antureilla varustetun moottorin pariksi hankitaan sensored-tyyppinen kontrolleri, tosin tämän moottorin kanssa toimii myös sensorless-kontrolleri, moottorin HALL-antureiden johdot jätetään tällöin kytkemättä kontrolleriin. Myös molemmmat ominaisuudet sisältäviä kontrollereita on markkinoilla harvakseltaan.
HALL-antureita on anturit sisältävässä moottorissa kolme kappaletta ja neovat yleensä moottorin heikoin lenkki, ne eivät laadukkainakaan ole ikuisia, vaan ne joudutaan joskus vaihtamaan ja yleensä kun yksikin pimenee, niin meno loppuu siihen. Silti ne tuovat etuja mukanaan, joten emme kehota välttämään niillä varustettuja moottoreita, mutta tämä kannattaa pitää silti mielessä.
HALL-antureiden etuja ovat mm:
Moottoreissa on tyypistä riippumatta yhteneviä teknisiä arvoja, joita arvioimalla oikean moottorin valitseminen on helpompaa.
Kv-arvo: Määritetään moottorin käämityksen perusteella, kuinka monta kierrosta/voltti moottori pyörii minuutissa. Mitä suurempi Kv-arvo, sitä suurempi huippunopeus, ei kuitenkaan aivan yksi yhteen suhteella, koska ilmanvastus muuttaa sitä. Eli esimerkkinä 36 voltin nimellisjännitteellä Kv-arvoltaan 10 oleva moottori pyörii 360 kierrosta minuutissa. Tämä lasketaan ilman kuormaa, moottorin/renkaan ollessa ilmassa, joten siitä ei voi suoraan laskea esim. kuinka suuri ajoneuvon huippunopeus on. Mutta selkeänä vertailuarvona se kyllä toimii.
Esim. napamoottorivalmistaja Crystalyte ilmoittaa HT3525-mallillensa 48 voltin jännitteellä ja 26″-renkaalla n. 33km/h:n huippunopeuden kuormitettuna. Kyseisen moottorin kV-arvo on muuten harvinaisen matala 6,5. Suurimmat Kv-arvot napamoottoreissa saattavat olla kahdenkymmenen luokkaa, mutta normaalisti välillä 7-11.
Todelliseen huippunopeuteen vaikuttaa myös hieman esim. syötettävä virta, ajokin + kuljettajan massa sekä ilmanvastus ja renkaiden vierintävastus.
Kv-arvoa mietittäessä tulee helposti mieleen hankkia mahdollisimman suurella Kv-arvolla varustettu moottori, mutta tässä kannattaa pitää järki päässä. Äkkiä laskien valitsemalla moottorin Kv-arvoksi yli 10 ja käyttämällä sitä yli sadan voltin kontrollerilla, saadaan huippunopeudeksi helposti n. 100km/h. Todellisuudessa ideassa ei ole juurikaan järkeä, itse lasken riittäväksi huipuksi n. 30-40km/h, joka polkupyörällä on jo vähintäänkin riittävää menoa, varsinkin kevyen liikenteen väyliä käytettäessä, ja silloinkin vain suoralla ja näkyvällä osalla tietä, itseä tai muita vaarantamatta.
Käytännössä yleisellä tiellä ajetaan kuitenkin alle 40km/h:n vauhtia suurimman osan ajasta, joten miksi mitoittaa pyörä kulkemaan 100km/h:n nopeuksia, joita ei pysty juurikaan käytännössä käyttämään ja jolla tämä harrastus saa myös omalta osaltaan negatiivista mielikuvaa.
Pienellä Kv-arvolla varustettu moottori on kuitenkin ajossa paljon jouheampi käyttää, kuin ylisuurella Kv-arvolla varustettu. Se lähtee herkästi kiihtymään paikaltaan, eikä kapinoi vastaan.
Toki se myös lämpenee herkemmin reilummassa ajossa.